Porkkanakakkua

Tänä syksynä on satanut usein myöhään iltaisin. Juuri nytkin sataa. Sade juuri ennen puoltayötä on melko ihanteellista. Sateen ropiseva ääni aivan kuin käskee valumaan kohti sänkyä. Sade iltaisella on kuin aikuisten hieman haikeamielinen unilaulu eikä se häiritse minua lainkaan niin paljon kuin aamuisin (tai päivisin) tapahtuva ulkoilu sateella kanssa ilman sateenvarjoa.

Joskin asiaa tarkemmin ajatellen, itse sade ei lopulta usein häiritsekään niin paljoa kuin ajatus siitä - tuo ennakoiva ajatus kastumisesta. Itse asiassa sateessa juokseminen tai pyöräileminen on vähintään 7/10 kerrasta lopultakin hauskaa, vähintään surkuhupaista. Sateesta valittaminen Suomessa on myös melko turhaa ja hieman suhteetontakin. Pitäisi vähentää sitäkin, sateesta valittamista.

Toivottavasti sade lakkaisi aamuksi, tai ainakin vähenisi.

----

Leivoin porkkanakakkua elämäni ensimmäisen kerran. Maun lisäksi minua on aina kiehtonut porkkanakakussa sen 'terveellisyys', eli se että siinä on porkkanaa. Nyt tiedän, miksi rakastan porkkanakakkua. Samasta syystä kuin pidän muistakin sokeria, rasvaa ja jotakin maukasta (kuten porkkanaa) sisältävistä herkuista. Kakusta tuli lähes täydellinen, uskallan vaatimattomasti väittää, ja sen ohjeet löytyvät täältä.

Kuitenkin, porkkanakakkutarinassa on myös kääntöpuolensa, vähän kuten sateessakin. Tuo puoli näyttäytyi minulle kahden etusormen - kyllä, molempien - vartta koristavissa pienissä haavoissa. Haavat aiheutuivat perinteistä raastinta käyttäessä tuon vaaditun 9dl porkkanaraasteen aikaansaamiseksi.

Ruoka- ja leivontablogeja selaillessa en voi olla huomioimatta, että resepteistä puuttuu lähes kroonisesti eräs osa. Usein niin sujuvasanaisesti etenevät ohjeistukset sivuuttavat nimittäin kokonaan kaikki ne työläät ja inhottavat osat, jotka paitsi sekoittavat reseptin annetun tekoajan myös vaativat raakaa fyysistä voimaa tai ainakin oikeaa tekniikkaa. Ainakaan minun lukemani ruokabloggarit eivät kerro lukijoilleen, miten välttää lihaskramppeja kaksikymmentä vuotta vanhalla sähkövatkaimella vaahdottaessa, tai mihin kohtaan leipomista ajoittaa tuo lähes litran porkkanaraasteen työstäminen. En ole myöskään koskaan lukenut ohjetta, jossa myötäelettäisiin vasenkätisten vaikeuksissa avata tölkkejä perinteisellä tölkinavaajalla. Epäilen, että näiden lähes työkseen tai ainakin aktiivisesti harrastuksekseen bloggaavien kokkien ei kenties tarvitse tehdä näitä työläitä vaiheita enää näillä vanhanaikaisilla työvälineillä.

No, kesti lähes kymmenen minuuttia ja kuusi isoa porkkanaa raastaa noin litra porkkanaraastetta. Välillä puolta vaihtaen sai hyvän tasaisen voimaharjoituksen käsille ja raastamisen jälkeen sain keräillä porkkanaraastetta loppuillan keittiön lattialta ja vähän jopa seiniltä.

Porkkanakakkuni oli ehdottomasti kaiken sen vaivan ja naarmujen arvoista.