Tammikuun alussa asetin itselleni neljä yksinkertaista haastetta, tarkoituksenani säästää muutamia kruunuja ja omatuntoani. Noin kolmen kuukauden testin jälkeen tilanne näyttää suhteellisen vakaalta, jopa muuta arkeani vakauttavalta.
1. Pahvimukikahvien välttäminen: Kolme kuukautta, nolla takeaway-kahvia. Kahvin ja teen nauttimisen suhde on viime aikoina kallistunut yllättäen teen suuntaan. Iltaisista yhteishetkistä teekuppien ääressä on tullut tapa, ja pikkujouluissa voittamastani teekannusta yhtäkkiä hyvin suosittu.
2. Herkullisten ja edullisten lounaiden valmistaminen: Vaikka neljän naisen yhtäaikaisesta, eikä aina niin kovin koordinoidusta kokkaamisesta pienessä keittiössämme, voisi kuvitella syntyvän enemmän konflikteja kuin herkullisia lounaita, ei kokkausintoni ole kummemmin lopahtanut. Tosin, ehkä into on edelleen liian innokas adjektiivi kuvaamaan suhtautumistani pannuilla ja kattiloilla leikkimiseen. Tunnustaen tämän naurettavuuden suurimmalle osalle kokkaavaa ihmiskuntaa, olen kuitenkin ylpeä omasta asennemuutoksestani ruoanlaittoa kohtaan. En enää pelkää myrkyttäväni itseäni tai muita kanssakulkijoita uunia käyttäessäni. Uskallan kokeilla, eilen laitoin hunajaa, ilman reseptiä, uunivuokaan. Käytän paljon vihanneksia, varsinkin parsakaalia, bataatteja ja porkkanaa, pavut ja kikherneet ostan vielä valmiiksi keitettyinä.
3. Uuden ostamisen välttäminen: Vietin Madridissa viikon ja sorruin ostamaan uutena, joskin el Rastron markkinoiden yhteydessä, uudet kävelykengät. On hassua, kuinka el Rastron markkinoilta ostaminen tuntuu itsestäni paremmalta kuin ketjuliikkeiden halpoja toppeja notkuvien hyllyjen sekoittaminen, vaikka monen myyntikojun tavaran alkuperä ja tuotteen valmistusketjun eettisyys saattaa olla aivan yhtä hämärän usvan peitossa kuin minkä tahansa muun ketjuliikkeen hyllyltä nostetun tavaran. Sortumiseni johtui kenkien kiillosta ja edullisesta hinnasta, sekä el Rastron kaaottimaisesta ihanuudesta. Kaikki muut matkatuliaiset - käsilaukun ja korvakorut - löysin käytettynä Malasañasta. Madridin Malasañan pienet, lähinnä hieman hintavampia (joskin Suomen hintoihin nähden melko edullisia) vintage vaatteita, laukkuja ja kenkiä sisältävät liikkeet ovat mielestäni jo itsessään vierailun arvoisia kohteita. Toki tämä antaa Madridista hyvin pinnallisen kuvan. Espanjaa ravisteleva talouskriisi, sekä erityisesti sen nuorisoa painavat ongelmat, eivät juuri näkyneet Madridin keskusta-alueiden lieppeillä. Onnekseni sain mahdollisuuden vierailla Universidad Complutense de Madridin valtiotieteiden ja sosiologian tiedekunnan savukkeiden hämyisillä käytävillä, jossa opiskelija-aktiivit suunnittelivat ja toteuttivat lakkoja nostaakseen huomiota kurjistuneeseen tilanteeseensa.
4. Poisheittämisen välttäminen: Tämä osuus haasteesta ontuu muiden perässä. Pilaantuvia hedelmiä ja vanhaksi menneitä maitotölkkejä ilmaantuu silloin tällöin, liian usein minulle. Erityisesti juhlat aiheuttavat jääkaapin ylitäyttymistä ja epämääräisyyttä siitä, mitä ja kuinka paljon ja nopeasti kunkin kuuluisi mitäkin syödä.
Siinä ne olivat. Pääsiäisen jälkeen tarkennutaan, ja kokeillaan viikkobudjetointia. Päätin tämän juuri nyt, kadun varmasti jo huomenna. Ajatushan ei ollut olla liian tarkka, liiallista fokusointia on tarkoituskin välttää.
-----------
Vierailin tänään ensimmäistä kertaa Uppsala stadsteaterissa, suomalaista näytelmää Sylvi och Anita katsomassa. Istuin keskellä keskimäärin merkittävästi minua vanhempaa katsomokuntaa, nautin näytelmästä, varsinkin Anitaa näyttelevän Heidi Heralan ryhdistä ja roolisuorituksesta, mutta tunsin itseni auttamattoman ulkopuoliseksi. Koin kummallisen vahvan ahaa-elämyksen ajasta ja paikastani siinä. En elänyt Kekkosen aikaan, en kokenut sitä Suomea koskaan suoraan ja tämä aika ja näytelmän kuvaavat suhdekuviot nostattavat minussa lähinnä yleistä analyyttista uteliaisuutta. Silti huumorini tuntui, ainakin osittain, menevän yhtäkaikki yhteen Kekkosen aikuisiältään muistavien katsojien kanssa. Ajat muuttuu, nokkela huumori, ääni ja sanat ja musiikki, pysyvät.
2. Herkullisten ja edullisten lounaiden valmistaminen: Vaikka neljän naisen yhtäaikaisesta, eikä aina niin kovin koordinoidusta kokkaamisesta pienessä keittiössämme, voisi kuvitella syntyvän enemmän konflikteja kuin herkullisia lounaita, ei kokkausintoni ole kummemmin lopahtanut. Tosin, ehkä into on edelleen liian innokas adjektiivi kuvaamaan suhtautumistani pannuilla ja kattiloilla leikkimiseen. Tunnustaen tämän naurettavuuden suurimmalle osalle kokkaavaa ihmiskuntaa, olen kuitenkin ylpeä omasta asennemuutoksestani ruoanlaittoa kohtaan. En enää pelkää myrkyttäväni itseäni tai muita kanssakulkijoita uunia käyttäessäni. Uskallan kokeilla, eilen laitoin hunajaa, ilman reseptiä, uunivuokaan. Käytän paljon vihanneksia, varsinkin parsakaalia, bataatteja ja porkkanaa, pavut ja kikherneet ostan vielä valmiiksi keitettyinä.
3. Uuden ostamisen välttäminen: Vietin Madridissa viikon ja sorruin ostamaan uutena, joskin el Rastron markkinoiden yhteydessä, uudet kävelykengät. On hassua, kuinka el Rastron markkinoilta ostaminen tuntuu itsestäni paremmalta kuin ketjuliikkeiden halpoja toppeja notkuvien hyllyjen sekoittaminen, vaikka monen myyntikojun tavaran alkuperä ja tuotteen valmistusketjun eettisyys saattaa olla aivan yhtä hämärän usvan peitossa kuin minkä tahansa muun ketjuliikkeen hyllyltä nostetun tavaran. Sortumiseni johtui kenkien kiillosta ja edullisesta hinnasta, sekä el Rastron kaaottimaisesta ihanuudesta. Kaikki muut matkatuliaiset - käsilaukun ja korvakorut - löysin käytettynä Malasañasta. Madridin Malasañan pienet, lähinnä hieman hintavampia (joskin Suomen hintoihin nähden melko edullisia) vintage vaatteita, laukkuja ja kenkiä sisältävät liikkeet ovat mielestäni jo itsessään vierailun arvoisia kohteita. Toki tämä antaa Madridista hyvin pinnallisen kuvan. Espanjaa ravisteleva talouskriisi, sekä erityisesti sen nuorisoa painavat ongelmat, eivät juuri näkyneet Madridin keskusta-alueiden lieppeillä. Onnekseni sain mahdollisuuden vierailla Universidad Complutense de Madridin valtiotieteiden ja sosiologian tiedekunnan savukkeiden hämyisillä käytävillä, jossa opiskelija-aktiivit suunnittelivat ja toteuttivat lakkoja nostaakseen huomiota kurjistuneeseen tilanteeseensa.
4. Poisheittämisen välttäminen: Tämä osuus haasteesta ontuu muiden perässä. Pilaantuvia hedelmiä ja vanhaksi menneitä maitotölkkejä ilmaantuu silloin tällöin, liian usein minulle. Erityisesti juhlat aiheuttavat jääkaapin ylitäyttymistä ja epämääräisyyttä siitä, mitä ja kuinka paljon ja nopeasti kunkin kuuluisi mitäkin syödä.
Siinä ne olivat. Pääsiäisen jälkeen tarkennutaan, ja kokeillaan viikkobudjetointia. Päätin tämän juuri nyt, kadun varmasti jo huomenna. Ajatushan ei ollut olla liian tarkka, liiallista fokusointia on tarkoituskin välttää.
-----------
Vierailin tänään ensimmäistä kertaa Uppsala stadsteaterissa, suomalaista näytelmää Sylvi och Anita katsomassa. Istuin keskellä keskimäärin merkittävästi minua vanhempaa katsomokuntaa, nautin näytelmästä, varsinkin Anitaa näyttelevän Heidi Heralan ryhdistä ja roolisuorituksesta, mutta tunsin itseni auttamattoman ulkopuoliseksi. Koin kummallisen vahvan ahaa-elämyksen ajasta ja paikastani siinä. En elänyt Kekkosen aikaan, en kokenut sitä Suomea koskaan suoraan ja tämä aika ja näytelmän kuvaavat suhdekuviot nostattavat minussa lähinnä yleistä analyyttista uteliaisuutta. Silti huumorini tuntui, ainakin osittain, menevän yhtäkaikki yhteen Kekkosen aikuisiältään muistavien katsojien kanssa. Ajat muuttuu, nokkela huumori, ääni ja sanat ja musiikki, pysyvät.
