Muuttointoilua(ko)

Jos saisin ulkoistaa elämästäni jotakin,  joka oletetusti olisi elämään kuuluvaa ja elämästä kertovaa mutta samalla jotakin josta en välttämättä niin erityisesti välittäisi, ulkoistaisin muuttoprosessin. Huom. koko muuttoprosessin.

Yleisesti ärsyttävien pakkaamis- ja autonvuokrauskohtien lisäksi jättäisin mielelläni välistä myös uuden asumiskohteen sisustamis- ja järjestämisvaiheet. En tarvitsisi minkäänlaista sanavaltaa verhojen, mattojen ja kippojen asettelussa. Minulle riittäisi oikein hyvin, että joku asiasta innostunut ja paremman sisustamisvietin omaava kertoisi minulle lopulta, mihin laatikkoon mitäkin laittoi. Käytännössä esineisiin voitaisiin liittää esimerkiksi tarrakirjaimia, jotka kertoisivat niiden sisällön ja käyttötarkoituksen. Kokemukseni mukaan tämä on hupaisaa puuhaa niin muuttoavulle (joka tässä utopiassa implementoisi koko muuton) kuin muutettavallekin.

 Samaan hengenvetoon pyrkisin ulkoistamaan ansioluettelon kanssa hartiat kyyryssä taistelemisen. Onko kuva hyvä vai ehdoton ei? Kuinka tarkasti tulisi titteleiden takaa hahmottua tehdyt tehtävät? Liittyen edelliseen, kuinka välttää raskas ja sotkuinen lopputulos? Ovatko varhaisimmat kesätyöt vielä(kin) hyvä pitää mukana? Kuka tekisi minulle Linkedin-tilin ja onko sosiaalisen median uraverkostoissa verkostoituminen välttämätöntä? Näitä ja muita kysymyksiä pohditaan tänään ja taas huomenna Uppsalan vanhalla torilla. 

Muuttoprosessi on edennyt uuteen asumiskohteeseen, joskin vielä lopullista kohdetta sivuavaan huoneeseen. Teekannu on jo otettu käyttöön ja lainassa oleva kirjoituspöytä pitää selän hyvässä ryhdissä.

-----

Asetetuista haasteista hieman:

1. Pahvimukikahvien määrä = 0. Muuttaminen on vähentänyt kahvin juontia vanhan termarin jouduttua väliakaisesti hukkaan. Enää kaksi päivää ja ehjän termarin löytäminen saa alkaa. 

2. Lounaiden valmistaminen = Klassikoksi muodostunut avokadopasta ja perinteinen pinaattilasagne ovat hemmotelleet muuttavaa. Pakasteista löytyi vielä kasviskeittoja. Ruokaan yleisesti, ja olympialaisten aikana myös erilaisiin snackseihin erityisesti, on tuhlattu liikaa. Tulevina viikkoina tulee keskittyä hieman enemmän hintaan. Lauantaina saa kuitenkin pitää karkkipäivän, sillä muuten ne tavarat eivät täällä järjesty.

3. Uuden ostamisen vättäminen = termarin saa kohta hankkia. Ostin diesel-bensaa 200 kruunulla autoon, jota lainasin muuttoon. 

4. Poisheittämisen välttäminen = Olisikohan niin, että mitä myöhemmin muuttoprosessin aloittaa sitä suurempi on todennäköisyys vanhan poisheittämiselle kierrättämisen sijasta? Vai päteekö tämä vain kaltaisiini stressin vaikutuksesta mutkia suoriksi vetäviin taviksiin? Onneksi vaatteet ja muutamat tarpeettomat kodinhoitovälineet löysivät uudet kodit. Ruokakaapista lähes kaikki muutti mukana, mutta jääkaapissa majailevista jogurteista yms. liian monen tähteet hylättiin jätteisiin.

------

Opin muuttoprosessin lomassa, miten auton akkua ladataan. 

------

Ukrainasta: 

HS kirjoittaa vallankumousviikosta (HS 26.2.2014). Yksi kerros tarinaa onkin korruptoitunutta ja valtaa keskittänyttä hallitusta ja etenkin presidentti Janukovytsia vastaan syntynyt liike Euromaidan, jonka yhteenotot Ukrainan turvallisuusjoukkojen kanssa johtivat lähes 100 kuolonuhria vaatineisiin väkivaltaisuuksiin ja lopulta hallituksen kaatumiseen. Kerroksia ja toimijoita on kuitenkin enemmän kuin hyvä-paha tai musta-valko-akselille mahtuu. Millaista demokratiaa, keneltä ja kenelle Ukrainassa nyt ajetaan? Miten Krimin tilanne kehittyy ja miten tämä vaikuttaa Yhdysvallat/EU-akselin ja Venäjän suhteisiin? Millainen vaikutus EU:n toiminnalla oli tilanteen kärjistymiseen? Melko tiivis, mielenkiintoinen Mark Teramaen katsaus Ukrainan kohtaamiin haasteisiin löytyy täältä.

Kevään ensimmäinen päivä

Aurinko paistoi, kurssipaperi oli palautettu edellisenä iltana, päivän ohjelmassa yksi kokous ja käynti kuntosalilla, sitä ennen lounas ystävän kanssa. Heräsin kevään ensimmäiseen päivään ja ulos lähtiessäni laitoin aurinkolasit päälle.

Antakaa minun nauttia tästä hetki. Ei kevät ala helmikuussa, tiedän kyllä, mutta tänään aurinko helli meitä Uppsalassa ja kaikki tuntui hiukan kevyemmältä.

Ehdittiin hengähtää ja kuunnella Memoryhousea, keittää punajuurisoppaa ja aloittaa muuttoprosessin osa I.

Punajuurisoppa on hyvää, uskokaahan, huolimatta suorasukaisten ystävienne irvistyksistä (nämä reaktiot tulivat ennen keiton valmistamista).

Tänään taloudessani valmistettiin punajuurisoppaa ohjeella "käytä jääkaapista löytyviä vihanneksia, joista toivottavasti vähintään muutama on juuri punajuuri". Lopulta päädyin soseuttamaan kolme punajuurta, kolme perunaa, yhden bataatin ja sipulin. Käytin kaksi kasvisliemikuutiota ja soseuttamisen jälkeen lisäsin pari ruokalusikallista aurajuustoa (lue pari suurehkoa ruokalusikallista). Kuten tavallista, keittiössäni ei prameilla ulkonäöllä ja siltikin tuotoksista koetaan tarpeelliseksi ottaa todisteita.

Juustosta en luovu, en ainakaan vielä, en keitossa enkä leivän päällä.

Pian on aika siirtyä eteenpäin.

Ensin on kuitenkin kerrattava tilanne asettamieni haasteiden kannalta.

1. Pahvimukikahvien määrä on edelleen nollassa. Tehtävää helpotti viime viikolla järjestämämme useat tapahtumat, jotka ottavat paljon mutta antavat sentään ilmaista kahvia järjestäjilleen. Uusi, uljas termari odottaa edelleen ostamistaan.

2. Lounaat. Viime viikko oli haasteen tähänastisesti surkein lounaiden osalta. Ruoan tervellisyys ja taloudellisuus eivät muutoinkaan kuuluneet viime viikon avainsanoihin. Keittiössäni valmistettiin kahtena iltana uunivihanneksia (porkkanaa, bataattia, perunaa ja punajuurta öljyn, suolan, rosmariinin ja balsamicon kanssa) ja keskiviikkona duunattiin pakastepizzat.

3. Uuden ostamisen välttäminen. Ostin uusia pakasterasioita, perustelin ostoksen haasteen muilla osilla. Tänään kuntosalilla tunsin karua kateutta erään kanssajuoksijan hienostunutta kuntosalihabitusta kohtaan. Hiukset kaipaisivat leikkausta, mutta onneksi äiti tulee kylään ja voi leikata latvat pois.

4. Poisheittämisen välttäminen. En ymmärrä, miten voin olla tässä edelleen näin surkea. Eilen löysin jääkaapistani vanhaksi menneen raejuustopaketin - miten ihminen on systemaattisesti huomioimatta yksinäistä raejuustopakettia? Kuitenkin, hienohkoa edistystä ruokakaappien tyhjennyksessä on tapahtunut. Yllättävästi, varsinkin leivontaan tarvittavat elintarvikkeet ovat kadonneet. Jostakin syystä minulla on suhteettoman suuri varasto ananastölkkejä, jotka on kulutettava seuraavan kymmenen päivän kuluessa, ennen muuttoa.

---------------

Ananakset tulee syödä ennen muuttoprosessin osaa II. Tässä tulee muuttohaaste: muutan ulos vanhasta kolme päivää ennen muuttoa uuteen. Ratkaisuun tarvittavat banaanilaatikot ovat jo valmiina, enää tarvitaan silta pään päälle kolmeksi yöksi ja tarpeeksi monta ystävää kantoavuksi. Onneksi apua saapuu kotoa asti.

---------------

Uusista haasteista: Viime viikkoina mieli porisi hieman liikaa pelottavan ja epävarman tulevan kanssa, aikaa kului märehtimiseen elämisen sijasta. Havahduin ja päätin kääntää kurssia. Vähemmän stressiä, enemmän tekoja. Haasteen kanssa sujuu vaihtelevasti, paremmin kuitenkin kuin ennen.

Madrid ja ystävä odottavat reilun kuukauden päässä, hieman yllättävästi Tampere kutsuu syyskuussa tutkimusta harjoittelemaan ja kesä, no kesästä hieman myöhemmin. Ensin kohti kevättä, kevään toista ja kolmatta päivää.

Päivä, jona hän unohti kahvin kotiin

Täytyi varata pyykkitupakin kolmesti, ennen kuin oikeasti ehdin viemään pyykit puhdistumaan. Sitten täytyi aloittaa tämä vuoden urheilut, sillä oikea hartia alkoi tuntua - kyllä tuntua, ei tuntumaan - kuhmuiselta ja sen seuraukset taas tuntuivat ohimoissani. Urheilun jälkeen, ennen sitä tai sinä aikana kun olisi pitänyt urheilla istuin ensin tapaamisessa A, sitten tapaamisessa B ja lopulta tapaamisen C kautta taas tapaamisessa A. Väliin järjestettiin luento ja toinenkin, leivottiin piirakka, keitettiin lisää kahvia ja kuunneltiin mitä mielenkiintoisempia tarinoita. Kaiken tämän välissä pyöräilin paljon, usein urheiluvarusteet turhaan matkassani, ja yritin pyyhkiä kuraa farkuistani joita on turha pestä tässä säässä. Varsinkin, kun ne ovat aika tiukat farkut ja en luultavasti saisi niitä enää päälle, jos ne nyt pesisin.

Lopulta päädyin tähän - ensimmäistä kertaa neljään viikkoon istun kirjastossa ILMAN termariani. Silmäluomeni lumpsuvat ja piilaritkin tuntuvat kuivilta. Vesi maistuu pahalta ja hartioihini särkee. Termarikahvia on kova ikävä. Juuri hetki sitten minut yritettiin houkutella ostamaan se kaikista edullisin, 21 kruunun kahvi. Vaan en voi, se ei enää kuulu tapoihini.

Kiireestä johtuen ruokavalioni on ajoittain luisunut hollantilaisten rakastamien juustovoileipien puolelle, mutta maailman paras parsakaalikeitto (katso ohje alla) sekä sunnuntainen sämpylöintikohtaus ovat pitäneet omantuntoni puhtaana. Eilen söin myös ensimmäistä kertaa vuosiin palsternakkaa  - olin ehkä joskus päättänyt olla pitämättä siitä. Uunissa perunoiden, porkkanoiden ja sipulin kanssa hengaillut palsternakka rosmariinikuorrutuksella maistui makeahkon herkulliselle.

Haasteistani vielä:

Ostin raastimen, uutena. Raastoin kahdeksan porkkanaa sämpylöihin ja raastimen osto tuntui hyödylliseltä. Kenties käytettyjä raastimia olisi löytynyt kirppikseltä, mutta olin kovin nälkäinen (taas) ja halusin leipoa porkkanasämpylöitä heti enkä myöhemmin.

Sunnuntaina ostin karkkia. Perustelen ostosta vetoamalla kyseisen viikonpäivän aiheuttamaan post-pela-väsymykseen ja enemmän tai vähemmän ansaittuun elokuvailtaan.

Söin viime viikolla kaksi kertaa couscous-wokkia ja innostuinpa kokkaamaan risottoakin. Nämä vain siitä syystä, että kaapistani löytyi risottoriisiä ja kuka tietää kuinka vanhaa couscousta (mutta nämähän eivät mene vanhaksi, eihän?).

En vieläkään muistanut ostaa kätevämpiä bioroskapusseja. Yritän tänään uudelleen.

Nyt takaisin Dag Hammarskjöld -kirjastomme todellisuuteen ja kahvittomaan torstaihini.