Päivä, jona hän unohti kahvin kotiin

Täytyi varata pyykkitupakin kolmesti, ennen kuin oikeasti ehdin viemään pyykit puhdistumaan. Sitten täytyi aloittaa tämä vuoden urheilut, sillä oikea hartia alkoi tuntua - kyllä tuntua, ei tuntumaan - kuhmuiselta ja sen seuraukset taas tuntuivat ohimoissani. Urheilun jälkeen, ennen sitä tai sinä aikana kun olisi pitänyt urheilla istuin ensin tapaamisessa A, sitten tapaamisessa B ja lopulta tapaamisen C kautta taas tapaamisessa A. Väliin järjestettiin luento ja toinenkin, leivottiin piirakka, keitettiin lisää kahvia ja kuunneltiin mitä mielenkiintoisempia tarinoita. Kaiken tämän välissä pyöräilin paljon, usein urheiluvarusteet turhaan matkassani, ja yritin pyyhkiä kuraa farkuistani joita on turha pestä tässä säässä. Varsinkin, kun ne ovat aika tiukat farkut ja en luultavasti saisi niitä enää päälle, jos ne nyt pesisin.

Lopulta päädyin tähän - ensimmäistä kertaa neljään viikkoon istun kirjastossa ILMAN termariani. Silmäluomeni lumpsuvat ja piilaritkin tuntuvat kuivilta. Vesi maistuu pahalta ja hartioihini särkee. Termarikahvia on kova ikävä. Juuri hetki sitten minut yritettiin houkutella ostamaan se kaikista edullisin, 21 kruunun kahvi. Vaan en voi, se ei enää kuulu tapoihini.

Kiireestä johtuen ruokavalioni on ajoittain luisunut hollantilaisten rakastamien juustovoileipien puolelle, mutta maailman paras parsakaalikeitto (katso ohje alla) sekä sunnuntainen sämpylöintikohtaus ovat pitäneet omantuntoni puhtaana. Eilen söin myös ensimmäistä kertaa vuosiin palsternakkaa  - olin ehkä joskus päättänyt olla pitämättä siitä. Uunissa perunoiden, porkkanoiden ja sipulin kanssa hengaillut palsternakka rosmariinikuorrutuksella maistui makeahkon herkulliselle.

Haasteistani vielä:

Ostin raastimen, uutena. Raastoin kahdeksan porkkanaa sämpylöihin ja raastimen osto tuntui hyödylliseltä. Kenties käytettyjä raastimia olisi löytynyt kirppikseltä, mutta olin kovin nälkäinen (taas) ja halusin leipoa porkkanasämpylöitä heti enkä myöhemmin.

Sunnuntaina ostin karkkia. Perustelen ostosta vetoamalla kyseisen viikonpäivän aiheuttamaan post-pela-väsymykseen ja enemmän tai vähemmän ansaittuun elokuvailtaan.

Söin viime viikolla kaksi kertaa couscous-wokkia ja innostuinpa kokkaamaan risottoakin. Nämä vain siitä syystä, että kaapistani löytyi risottoriisiä ja kuka tietää kuinka vanhaa couscousta (mutta nämähän eivät mene vanhaksi, eihän?).

En vieläkään muistanut ostaa kätevämpiä bioroskapusseja. Yritän tänään uudelleen.

Nyt takaisin Dag Hammarskjöld -kirjastomme todellisuuteen ja kahvittomaan torstaihini.