Kahdesta kuvasta ja perspektiivistä

Keitin tänään riisipuuroa aamupalaksi, join kahvin muumimukista ja hakeuduin jo 13 vuotta mukanani kulkeneeseen maailmaan taas hetkeksi. Toiset leipovat pannukakkuja tuntiessaan olonsa alakuloiseksi, minä haen lohtua Keskimaasta. Riisipuurokaan ei palanut juuri laisinkaan pohjaan.

Perspektiivistä

Täysipäiväinen opiskelu kuulostaa monelle, ja ehkä syystäkin, leppoisalta lomalta. Minulta se meinaa varastaa perspektiivin. Kun laittaa kaiken tarmonsa kurssipaperin kirjoittamiseen, tulee pistäneeksi suhteettoman paljon painoarvoa melko pian arkistoon joutuvan 4500 sanan paperin päälle. Ehkä näin ei tapahtuisi, jos keskittyisi ainoastaan paperin perimmäiseen harjoitukseen, kriittiseen kirjallisuuden tarkasteluun, analyysiin ja kenties jonkin uuden idean tuontiin, mutta kun mielessä pyörivät omat unelmat juuri tästä aiheesta kirjoittamisesta, tutkimisesta ja osallistumisesta ja kun jostain syystä tuleva arvosana kiertyy päässä joko alalle hyväksymisen tai hylkäämisen merkiksi, muuttuu hengitys raskaaksi tulosta ajateltaessa. On kenties epätrendikästä kertoa tällaisesta ahdistuksesta, mutta ehkä joku toinenkin on joskus jossakin ajatellut, että milloinkahan se tapahtuu, milloin joku kertoo minulle, että tämä on aivan hirveää kuraa. Perspektiiviä, sitä että muistaa taas, miten monesta palasesta elämä oikeasti koostuu, kaivataan kipeästi. Ja näköjään myös sisäisestä rakentuvaa itsetuntoa. Saa nauraa, nyt minuakin jo vähän naurattaa.

Epätäydellisen täydelliset sämpylät

Edelleen, ainakin melko usein, minua hieman nolottaa tietämättömyyteni ruoanlaittoon liittyvistä perusteista. Esimerkiksi erilaisista jauhoista voisi varmasti opiskella melko pienellä vaivalla vaikka mitä. Toisaalta, ehkä tietämättömyys uudessa harrastuksessani on tällaiselle kontrollifriikille hyväksi. Sekoitan erilaisia aineksia tunnustaen epätäydellisen informaation lopputuloksesta - tässähän lähestytään heittäytymisen rajapyykkiä. Muutama päivä sitten, tulin täysin vahingossa leiponeeksi erityisen maukkaita sämpylöitä. Sileäpintaisia, pehmeitä, ravintoarvoiltaan melko köyhiä sämpylöitä saa kenties leipoessaan jotakuinkin näin:


5 dl maitoa/vettä 
hunajaa
1/2 dl becel juoksevaa
2tl suolaa
n. 7 dl vehnäjauhoja
n. 7 dl durumvehnäjauhoja

Liota tuorehiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää suola ja loraus hunajaa. Sekoita n. 7 dl vehnäjauhoja joukkoon, lisää rasva ja jatka jauhojen lisäämistä tällä kertaa durumvehnäjauhoilla. Laita taikina kohoamaan kulhossa liinan alle vähintään puoleksi tunniksi. Leivo juuri sen kokoisia sämpylöitä kun haluat ja paista uunissa noin 10 minuuttia. Tarjoile voin ja juuston kanssa, nauti yksinkertaisen herkullisesta mausta. 

Vielä perspektiivistä. Sanomalehtien lukeminen ei aina auta. Tieto omien huolten pienuudesta ei välttämättä muunnu tunnistamiseksi. Ehkä joskus on hyvä vaan myöntää, että meneillään ei ole maailman paras viikko. Odottamatta saattaa tapahtua jotakin todella ihanaa, tai jotakin ihan pientä, joko itselle tai ystävälle. Tai sitten voi lähteä retkelle. Lopulta, jos muuten ei perspektiivi laajene, voi ottaa skype-yhteyden läheisen lapsiperheen arkeen. Kaikella rakkaudella.