Aloittaminen voi keskeneräisyydessäänkin olla yllättävän pitkä ja vaikea prosessi. Jotta voi aloittaa jotakin, on ensin saatava idea tämän jonkin aloittamisesta. Idea voi syntyä lähes kuin itsestään, tai sen voi matkia joltakin toiselta - joko osittain tai kokonaan, luvallisesti tai täysin luvatta. Idean omaksumisen ja itselleen selkeyttämisen jälkeen seuraa aloittamisen konfliktinomaisin osa. Yhtenä hetkenä sitä tuntee valtavaa paloa ja rohkeutta aloittaa, toisena työntää idean mielestään keksien tuhansia tekosyitä aloittamisen lykkäämiselle. Tämä mielensisäinen konflikti voi kestää kauan, ja joskus avuksi saatetaan tarvita jopa ulkopuolisia välittäjiä tai ärsykkeitä.
Uusivuosi (ja uudet kujeet) toimii meistä monelle rohkaisevana ärsykkeenä. Joka 52 viikon välein voimme aloittaa jotakin ilman häpeää aloittamisen lykkäämisestä. Jos kerran aloittaa jotakin tammikuun ensimmäisellä viikolla, niin silloinhan aloittaa niin pian kuin mahdollista. No, tähän aloittamiseen kului lähes kaksi viikkoa, mutta muiden aloittajien rohkaisemana aloitan nyt oman uudenvuodenlupaukseni toteuttamisen.
---------
Oma aloittamisprosessini on tähän asti edennyt suurin piirtein näin: Kirjoittaminen on minulle mielekästä ja haluaisin tehdä sitä myös opintojeni ulkopuolella. En oikein tiedä mistä kirjoittaa, sillä haluaisin oikeastaan kirjoittaa siitä, ettei aina tarvitse olla sitä jotain erityistä, mistä kirjoittaa. Tunnen kateuden, ärtymyksen ja hienoisen ihastelun sekaista värinää ruoanlaittoon, muotiin ja muihin "tee-se-itse"-konsteihin keskittyviä blogeja kohtaan. En luo ihmeellisempiä keittiössä, vaatenaulakkoni huutelee vähän sitä kuin tätäkin ja tunnen itseni täysin pirkkaniksikyvyttömäksi. Mistä siis kirjoittaisin?
Ratkaisu löytyy kukkarosta. Juvenes-ravintoloiden opiskelijahintaisista lounaista luovuttuani ja Ruotsiin muutettuani käyttämäni raha ruokaan ja, myönnettäköön, varsinkin kahviin on noussut huimasti. Asialle on tehtävä jotakin, tapoja muutettava, mutta miten aloittaa tämä pahvimukit historiaan vievä muutos hektisen elämän keskellä? Kirjoittamalla, tallentamalla haasteet itselleen kirjoitettuun muotoon, jakamalla tämä muiden kanssa ja näin sitouttamalla itsensä aloittamista seuraavaan toteuttamiseen. Samalla kuin kirjoittaa säästämisestä laadusta tinkimättä voi pyrkiä kertomaan siitä, mistä haluaisi enemmän puhua. Oodi epätäydellisyydelle, pullaleipään sortumiselle ja rehellisyydelle.
Haasteita asetan alkuun neljä:
1. Pahvimukikahvien välttäminen - termarin etsiminen ja käyttöönotto sekä seuranta.
2. Kohtuuhintaisten lounaiden valmistaminen itse ja niiden mukaan ottamisen muistaminen.
3. Uusien tavaroiden (mukaan lukien vaatteet) ostamisen välttäminen - ostamisen tarpeen tai halun tuntiessa suunta käytettyjen tavaroiden kauppoihin.
4. Kaikenlaisen vielä käytettävän tai käytettävissä olleen poisheittämisen välttäminen.
Nämä haasteet ovat monelle täysin arkipäivää, ja kenties kuva nykyminusta muodostuu liiankin tuhlailevaksi näiden perusteella. Tarkoituksenani on kuitenkin olla rohkeampi ja rehellisempi kuin ennen, ja siinä sivussa säästää niin kukkaroa kuin ympäristöämmekin hiukan enemmän.
Apua ja vinkkejä otetaan avosylin vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti