Asetettujen haasteiden seuranta testin ensimmäisen päivän ajalta:
1. Pahvimukikahvien määrä: 0. Termari muistettiin ottaa mukaan ja siitä nautittu kahvi maistui tuoreelta aina myöhäiseen iltapäivään asti. Termarin pohjalle jäi kuitenkin puolikas kupillinen (pieni tosin) nyt jo enemmän jäähtynyttä kahvia, joten huomiseksi riittää hieman kohtuullisempi annos fika-ainesta.
2. Aamuni startattua keskimääräistä myöhemmin runsaalla aamupalalla lounaaksi riittivät juustolla, salaatilla ja kurkulla täytetyt ruisleivät. Ei tuota kai kunnon lounaaksi moni kutsuisi, mutta puolustuksekseni on mainittava, että juustoa oli paljon ja aikainen illallinen (chicken tikka masala ilman kanaa) ystävän luona piti kylläisenä ja vielä edullisesti. Toisaalta, huomiseksi tarkoitettu lounaskeitto makaa jääkaapissani vielä kokonaisina bataatteina, perunana ja porkkanoina.
3. Täysin tarpeettomien ostostarpeiden kehittäminen ja ideointi on merkillisen helppoa. Vaikka ensimmäisen päivän tuhlailut jäivät kruunujen osalta hyvin vähäisiksi (itse asiassa nollaan ystävän tarjoaman päivällisen ansiosta), nousi päivän aikana monia seuraavan parin viikon aikana ostamiseen kannustavia ideoita. Onneksi kaikki tarvittava opiskelijajuhlien järjestämiseen ja asianmukaiseen teema-asuun pukeutumiseen on kerättävissä kokoon oman vaatekaapin, kavereiden sekä kirpputorien hyllyiltä. Esimerkiksi paikallinen Röda korsetin myymälä myy hyvin järjestetyiltä ja selkeiltä hyllyiltä kaikkea teekupeista ja kuorintaveitsistä talvitakkeihin ja kohtuuhintaisiin vintage-vaatteisiin.
4. Lopulta viemäriin heitettävä kahvitilkka termarin pohjalla jäi hiukan vaivaamaan - varsinkin, kun olen kotiin tultuani istunut tässä sohvalla kirjoitellen tuon tilkan edelleen viiletessä termarin sisällä.
Kaiken kaikkiaan haasteiden ensimmäisestä päivästä on selvitty innolla ja melko onnistuneesti. Tämä on hyvä, sillä tavanomainen tammikuinen väysymys ja hienoinen alakuloisuus meinaavat vallata mieltä näin iltaisin. Yhdestä epätavanomaisesta haluan kuitenkin vielä kirjoittaa. Meneillään on ensimmäinen talvipyöräilykauteni. Pyöräillessäni tänään iltaisella tuon kenties noin neljän kilometrin matkan kotiin - ylläni lämmin talvilakki ja kaulahuivi hiukan liian korkealla takin kaulukseen nähden - hienoinen viima ei niin haitannut ja pyöräily tuntui erityisen luonnolliselta. Kiitos kunnollisen lainapyörän ja pyöräteiden kenties, mutta omin ehdoin liikkuminen on aika mahtavaa ja hyvin suositeltavaa. Kuinkahan paljon parempaa se vielä olisi, jos oikeasti pukeutuisin lämpimästi?
Huomenna luvassa bataattiperunaporkkanakeittoa ja tilastotieteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti