1. Pahvimukikahvien määrä = 0.
Takeaway-kahvin välttely on ollut haasteen helpoin ja helpottavin osa. Termarielämä säästää viikossa minulle laskujeni mukaan vähintään noin 125 kruunua (5 x 25 kruunun kahvi/6 x pieni kahvi). Samalla käytän ostettua suodatinkahvia hieman aiempaa enemmän, mutta tehokkaan hyödyntämisen ja maltillisen kokoisen termarimukin ansiosta säästän kahvissa reilusti yli kymmenen euroa viikossa. Opiskelijalle tämä on oikeaa rahaa.
Termarini on edelleen hieman ankean harmaa ja vähän rosoinen, mutta siitä nautittu kahvi maistuu pitkään tuoreelta. Jotenkin se myös joka aamu löytää hyvin paikkansa sotkuisesta repustani.
2. Lounaat
Lounasboksi oli mukana arkena erinomaisesti, 5/5. Termarielämä alkoi lounaiden osalta keittopainotteisesti, joskin loppuviikosta agendalle nousivat ruokaisat voileivät. Viikonloppuna heittäydyin täysin villiksi ja leivoin sämpylöitä - kyllä, ensimmäistä kertaa elämässäni täysin itseäni varten, itsenäisesti ja parasta toivoen. Täysjyvävehnäsämpyläni onnistuivat leipomisosuudesta huolimatta erinomaisesti. Tieto siitä, että nuo sämpylät odottavat leipojaansa aamuisin pakastimessa, lämmittää mieltäni melkoisesti.
3. Uuden ostamisen välttäminen
Laskimen jo hankin ja ostamisen myönsin. Teemajuhliin tarvittavat asusteet löytynevät helposti käytettyinä. Inhoan (no enkä oikeasti, mutta omistan yhden kauniin cocktail-mekon ja haluaisin pitää sitä) teemajuhlia. Täällä niitä rakastetaan.
4. Poisheittämisen välttäminen
---------------------
On kertakaikkisen vapauttavaa olla rehellinen omasta epätäydellisyydestään ja vajavaisuudestaan. Vietin lapsuudessani aika paljon enemmän aikaa voimistelusalilla kuin keittiössä tai muita kotitaloustöitä tehden. Koko konsepti kotitaloustyöt hieman pyörryttää ja nostaa toistuvia kysymysmerkkejä mieleeni. Minulle nämä asiat ovat aina olleet vaikeampia kuin vaikka tutkielman kirjoittaminen. Olen pitänyt kokkaamiseen kulutettavaa aikaa lähinnä tehottomana tuhlauksena, jonka voisin viettää jonkin oikeasti tärkeän parissa. Olen harjoittanut muistini valikoimaan ongelmitta tärkeät asiat luennoilta, mutta samalla saatan ostaa yksittäisiä paperikasseja biojätettä varten viikkojen ajan ainoastaan siksi, etten koskaan kaupassa ollessani muista ostaa biojätepusseja. Ruoan maustaminen on mielestäni hyvin haastavaa ja hieman pelottavaa - entä jos mausta tulee hirvittävä eikä ruokaa voi laisinkaan syödä?
Pitäkää avuttomana tai turhamaisena, siihen on jokaisella oikeus. Haluan opetella, muokata ja muovata tapojani. Pirkkanikseihin ei minusta ole, mutta pidän uudesta puolestani, joka arvostaa omaa ruoanlaittoaan ja syö omia sämpylöitään.
Pakko on joskus paras kannustin..mutta kiinnostuksen kautta muutos on todennäköisempää :)
VastaaPoista