Kulunut viikko tuntuu mielessäni yhdeltä pitkään jatkuneelta vuorokaudelta, jonka aikana tapahtui paljon mutta mikään ei oikein tuntunut valmistuvan loppuun asti. Tiedättehän, kuinka välillä päivät tuntuvat täyttyvän kaikenlaisella pienellä häslingillä, joka pakottaa keskeyttämään hyvän lukuputken - tai no, kankeasti alkaneen lukuputken, josta olisi voinut syntyä hyvä lukuputki jos se olisi ylipäätänsä yltänyt putken mittoihin - ja aiheuttaa epämääräisyyden ja tehottomuuden tunnetta. Tai ehkä sitä kutsutaan tammikuuksi.
Haasteeni kannalta tämä venytetty vuorokausi on sujunut melko tasaisesti, joskin alkua hieman innottomammin. Tässä lyhyt viikkokatsaus:
1. Termarikahvit vs. pahvimukikahvit
Ilman minkäänlaisia vieroitusoireita liikkeelle lähtenyt testi sujuu mallikkaasti. Tällä viikolla en enää edes vahingossa suunnannut kohti sitä tuttua kahvilaa, jossa varmaan luullaan minun kadonneen. Termarini näyttää entistä nuhjuisemmalta ja pieni vuotamista estävä osa vähän jo repsottaa. Päätin sallia itselleni syntymäpäivälahjaksi uuden termarin. Ja koska syntymäpäiväni on vielä lähes kahden kuukauden päässä, saan hankkia uuden termarin jo heti oikean kuun alussa. Välillä on hyvä olla kiltti itselleen. Pahvimukikahvien määrä testin alusta tähän päivään = 0.
2. Lounaat
Pakastinlounaat ovat alkaneet tuottaa tulosta. Söin samaa riisiwokkia kolmena päivänä eikä minun ole vielä edes tarvinnut turvautua pakastimessa odottavaan hätävarabataattikeittooni. Hyvä kuitenkin oli, että pakastimeen oli edellisellä viikolla alkanut ilmestyä täytettyjä lounasrasioita, sillä suunnitelmani illallisilta jäljelle jäävistä kätevän kokoisista doggie bageista epäonnistui täydellisesti. Ensin neljä nuorta naista söivät kuuden edestä ja seuraavana iltani kaksi naista ja yksi mies söivät ainakin yhtä paljon kuin edellisen illan nälkäiset naiset. Puolessa välissä viikkoa ruokaostosteni hinta kohosi hetkellisesti, kun en enää kestänyt elää ilman juustoa. Monet opiskelukaverini lopettivat juuston oston jo kauan sitten, mutta minä en siihen pysty enkä edes halua. Yhdestä en luovu, tai no kahdesta, siis juustosta ja kahvista.
3. Uuden ostamisen välttäminen
Löysin lopulta kaiken mitä tarvitsin perjantai-illan huumaa varten käytettynä ja erittäin edullisesti. Tai kaiken muun paitsi sukkahousut. Miksi ne eivät kestä montaa käyttökertaa, siis sukkahousut, on varmasti selityksen jo monet kerrat saanut kysymys ja toisaalta ei mikään kovin suurta murhetta tuova ongelma. Sen toisen lahkeen repeytyminen kantapäästä tai varpaiden kohdalta on silti vaan niin hirvittävän ärsyttävää. Vaikka varpaankynnetkin oli nätisti leikatut.
4. Poisheittämisen välttäminen
Heitin neljät rikkinäiset sukkahousut roskiin. Varmaan pirkkaniksinaiset olisivat niillekin keksineet käyttöä, mutta olin turhautunut ja kiireessä. Kehitin uuden sub-asteen tälle haasteelle. Syö kaapit tyhjiksi -haasteen tarkoituksena on tehokkaasti ja maukkaasti tyhjentää ruokakaappieni sisältö niin hyvin kuin mahdollista 25. helmikuuta mennessä. Tietysti päivämäärälle on looginen selitys: muutan tuolloin tästä suhteellisen edullisesta ja silti minulle täysin ylihintaisesta asunnosta suhteellisen naurettavan halpaan ja minulle sopivan hintaiseen asuntoon. Jo muuton mahdollisimman kivutonta suorittamista ajatellen on hyvä, ettei minun tarvitse kuljettaa kahta pussia soijarouhetta, useita erilaisia pastapakkauksia, tomaattimurskatölkkejä ja epäilyttävän monia ananastölkkejä mukanani uuteen asuntooni. Niinpä päätin tehdä tästä luovuuteen kannustavan haasteen. Minun tulee elää mahdollisimman herkullisesti ja kaappeja tyhjentäen seuraava kuukausi.
Muuttamisesta:
Ihanaa ihanaa ihanaa! Kävin tällä viikolla allekirjoittamassa vuokrasopimuksen uuteen asuntoon ja mieli on oikein hyvä. Jaan asunnon kolmen muun tytön kanssa ja säästän pelkästään vuokrassa yli 100 euroa/kuukausi. Toki oman tilan pienentyminen hieman jännittää, vain ja ainoastaan siksi että siihen on voinut tottua, mutta toisaalta on hauskaa päästä harjoittamaan ruotsia ja jakamaan olohuone muiden kanssa. Aika siirtyä eteenpäin.
Tammikuuta on enää muutama päivä jäljellä - en ole tästä pahoillani. Helmikuussahan tulee jo vähän keväisempää, eikö vain?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti